Solidaarisuus eli myötämielisyys (on Ville Komsin suomennos) muita ihmisiä kohtaan ja avaa ovia tuntemattomien oikeuksille. Solidaarisuus auttaa voittamaan pelkoja tuntemattomia kohtaan ja etsimään ratkaisuja ilman itsekeskeisiä pyyteitä. Solidaarisuus tukee demokratiaa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Solidaarisessa ilmapiirissä vuorovaikutteisuus on kahdensuuntaista, kuunneellaan ja keskustellaan (ei yhteenääneen). Joten tätä ajatusta vasten solidaarinen ihminen on yhteisvastuullinen ja yhteenkuuluvuutta tunteva henkilö.

Solidaarisuus on monista hyvistä arvoista, joita kannatan ja omasta mielestä olen erittäin solidaarinen. Olen yhtä solidaarinen kaikille, iästä, sukupuolesta ja muista kulttuurieroista huolimatta. Toisin sanoen, en ole sen enempää solidaarinen naisia kuin miehiäkään kohtaan. Miksi pitäisi olla solidaarisempi toista sukupuolta kohtaan?Ja mahdollisesti vain sen takia, että itsekin edustaa kyseistä sukupuolta?Jos on enemmän solidaarinen jotakin ryhmää kohtaan kuin muita, niin eikö se vähennä solidaarisuuden merkitystä?

Se on sitten enempikin moraalisten asioiden pohdintaa, että onko oikein harrastaa seksiä varatun miehen kanssa? Ja onko se moraalisesti hyväksyttävämpää, että harrastaa seksiä varatun miehen kanssa, kun he ovat vaimonsa kanssa yhteisesti sopineet, että ulkopuolisia seksisuhteita saa olla? Ja kummallakin on niitä ulkopuolisia suhteita ollut, muuttaako se moraalista hyväksyntää? Sitten sellainen hypoteettinen kysymys: entä sitten, jos toinen puolisoista on kyvytön harrastamaan seksiä? Onko sittenkin moraalisesti arveluttavaa harrastaa seksiä komannen henkilön kanssa?

Tiesin jo etukäteen, kun kertoo julkisesti olevansa suhteessa varattuun mieheen, niin takuu varmasti joku alkaa osoitella syyttelevästi ja pitää minua solidaarisesti ja moraalisesti arveluttvana naisena.

Näitten pohdintojen jälkeekin: pitäkää huolta toisistanne!

Mulla paloi pinna taas ihan totaalisesti, kun sain varmaan kymmenennen kerran tämän samaisen viestin (JOSSA EI TODELLAKAAN OLE MITÄÄN PERÄÄ!). OPETELKAA IHMISET GOOGLAAMAAN ASIOITA ENNENKUIN LAITATTE NIITÄ SOKEATI ETEENPÄIN!

Tämä kirje katkaisi taas kamelin selän:

"Hei kaikki vanhemmat ja kaikki, jotka välittävät lapsista ja
nuorista.
Poliisin ja sairaalan mukaan nainen kidnapattiin yökerhosta ja
raiskattiin useasti ja jätettiin sitten oman onnensa nojaan.
Nainen ei muista mitä tapahtui, mutta yrittää edelleen paljastaa
raiskaajia.
Raiskaushuumeen Rohypnolin lisäksi uhrin verestä löytyi jäämiä
Progesterex nimisestä sterilisaatiolääkkeestä. Lääkettä käyttävät nyt
raiskaajat juhlien yhteydessä, raiskatakseen ja steriloidakseen
uhrinsa.
Progesterex-lääkettä saa eläinlääkäristä isojen eläimien
sterilisaatiot varten.
Huhu kertoo että progesterex käytettynä rohypnolin kanssa kutsutaan
nimellä "date rape drug".

Sitä laitetaan rohypnolin kera naisen juomaan.
Uhri on sitä juotuaan sellaisessa kunnossa että hän ei muista illasta
mitään.Progesterex liukenee juomaan nopeasti ja varmistaa sen ettei uhri
tule raiskauksen jälkeen raskaaksi. Näin ollen raiskaajan ei tarvitse
pelätä, että uhri tulee raskaaksi ja mahdollisista dna-testeistä
jälkikäteen.
Lääkkeen vaikutus ei ole tilapäinen vaan ikuinen!!
Progesterex on kehitetty hevosten sterilisaatioon. Nainen tai naaras,
joka saa lääkettä ei tule koskaan saamaan mahdollisuutta tulla raskaaksi!
Raiskaaja voi saada ainetta eläinlääkäriltä.

Ainetta on erittäin helppoa saada ja tämä
lääke voi olla seuraava suosittu aine yöelämässä.
Löytyy jopa internet-sivuja missä neuvotaan miten ainetta käytetään.
Lähetä tämä kaikille tutuillesi - varsinkin naisille!
Ole varovainen kun olet ulkona -älä jätä juomaa vartioimatta
vaan pidä drinkkiä silmällä!
Näe sen verran vaivaa että lähetät tämän eteenpäin.
Ja miehet; kertokaa asiasta naisille ketkä tunnette!

TOMI TASKILA
vanhempi rikoskonstaapeli
Helsingin kihlakunnan poliisilaitos
Rikososasto, Talous- ja omaisuusrikosyksikkö
Pasilanraitio 13, 11, 00241 Helsinki
Puh: 09 189 5543 GSM: +359 40 570 2894 Fax: 09 189 2863
e-mail: tomi.taskila@poliisi.fi"

Käykää lukemassa ihan aikuisten oikeesti myös seuraava artikkeli, ennenkuin laittatte tuon edellisen viesti eteenpäin!

http://jane.ajatukseni.net/2007/09/02/netissa-leviaa-hoax-maili-paivitys-39/

Pari viikkoa sitten sunnuntai-aamuna Duunari lähetti vielä viestin, ettei vaimo tiedä minusta, mutta tietää että hänellä on johonkin toiseen naiseen seksisuhde. Joten hänen toiveena oli, etten ainakaan suoraan täräyttäisi meidän suhteesta yhtikäs mitään. Samalla hän ilmoitti, että ovat viiden-kuuden aikaan illalla Kulmilla. Oli sitten suurin osa päivästä aikaa siivota ja laittaa asuntoa "edustuskuntoon". Mutta mitä lähemmäs tapaaminen lähestyi, niin sitä enemmän minua jännitti ja pelotti. Ei millään saanut sykettä tasoittumaan. Hetkittäin tuntui, ettei henki kulje laisinkaan. Enpä ole tainnut koskaan aikaisemmin pelätä mitään näin paljoa.

Illantullen tulivat myös vieraat. Minua hikoilutti, heikotutti, pelotti ja jännitti Duunarin vaimon tapaaminen. Ja sen kyllä huomasi muutkin. Jännityksen huomasi viimeistään siitä, että ääneni oli kireämpi kuin tavallisesti ja änkytin, jota en normaalis juuri ollenkaan. Minulla oli kauhea paniikki. En oikein tahtonut kyetä suhtautumaan Vaimoon normaalisti. Asiallisesti kylläkin. Pitkän aikaa juteltiin niitä näitä, ihan perusläppää ja -kuulumisia. Olin huomaavinani, ettei Vaimokaan oikein kyennyt rentoutumaan. Duunari kysyi mahdollisuutta olla tiistaihin asti "yökylässä". Suostuin sen enempää ajattelematta. Aloin jo kuumeisesti miettimään, että voisinko maanantaina poistua takavasemmalle, jos tilanne jatkuisi yhtä kauhean tuntuisena. En keksinyt mitään luontevaa selitystä, joten jätin asian mietintämyssyyn.

Sunnuntaina käytiin "pienellä" iltakävelyllä tutustumassa paikkakunnan terasseihin ja ydinkeskustaan. Maanantaiksi sovittiin perinteisempi ja huomattavasti laajempi sightseeing ja shoppailu sessio. Illan aikana kyllä melko nopeasti tuli selville, ettei minusta ja Vaimosta voi tulla ylimpiä ystävyksiä, mutta pystyimme kuitenkin keskustelemaan melko normaalisti.

Moneen otteeseen tapaamisen aikana ja sen jälkeen ihmettelin miksi ihmeessä Duunari pettää tuollaista naista. Vaimo tuntui ihan mukavalta, ja ulkoisestikin Vaimoa pystyi esittelemaan missä tilaisuudessa hyvänsä. "Sen verran" hyvännäköinen nainen on. Moneen otteeseen on tehnyt mieli kysyäkin asiaan Duunarilta, mutta sen tiedän, ettei hän siihen kysymykseen vastaa. Tai vastaus on sitten erittäin ylimalkainen.

En missään vaiheessa poistunut takavasemmalle pakoon, vaan oli lähes kokoajan heidän seurassaan. Tiistaina he sitten jatkoivat matkaa vielä pohjoisemmaksi. Duunari kiitteli vielä keskiviikkona majoituksesta ja kaupunkikierroksesta. Vaimo oli jossain vaiheessa kysyny, että onko meillä ollut sutinaa. Ei ollut kuulemma myöntänyt, muttei ollut kieltänytkään. Heillä on kuulemma molemmilla syrjähyppyjä. Sen selityksen olen kuullu aikaisemminkin Duunarin suusta. Saahan sitä selitellä, itse en ole siihen vielä reagoinut mitenkään. Sehän on heidän itsensä päätettävissä ja sovittavissa.

Siitä on jo vuosia aikaa, kun istuimme iltaa erään kurssin aikana. Silloin sattui eräässä vaiheessa puhe lipsumaan parisuhteeseen. Silloin jo Duunari mainitsi, että heillä on Vaimon kanssa sen verran vapaa suhde, että seksiseikkailuja saa olla, kunhan käyttää kondomia. Tautisena ei kuulemma ole kotii  mitään asiaa. Silloin mainitsin, etteihän kortsukaan ole satavarma. Mutta he kuulemma käyvät säännöllisesti testauttamassa itsensä. Onhan se kaikesta huolimatta aika riskaabelia........Mutta kun itse on suhteessa varattuu mieheen, niin sitä ei osaa lopettaa, vaikka tiedän ettei suhteemme tule kestämään loputtomiin......

Jouduin miettimään hetken aikaan, että kykenenkö pitämään pokkaa Duunarin oikean ja alkuperäisen vaimon seurassa? Pystynkö olemaan aivain kuin mitään ei koskaan olisi meidän välillä tapahtunut? Pystynkö olemaan normaalisti ja suhtautumaan vaimoon luonnollisesti?

Vuorokauden pohtimisen jälkeen en todellakaan ollut varma omasta käyttäymisestä, mutta päätin uskaltaa ottaa riskin sen suhteen. Kävin ison liudan mielikuvaharjoituksia läpi, että miten voin kohdata tavallisesti ja neutraalisti sellaisen ihmisen, jota ei tunne, mutta tietää hänestä jä hänen puolisostaan jotain sellaista, mitä tämä henkilö ei välttämättä usko minun tietävän.

Joten sunnuntaihin asti minulla on aikaa jatkaa pohtimista ja mielikuvaharjoittelua.

Minua on moneen kertaan varoiteltu siitä, että suhde varatun miehen kanssa ei voi missään tapauksessa onnistua. Pahimmat maalailee piruja seinille ja toteaa, että mies palaa joka tapauksessa "alkuperäisen vaimon" luo, ja minä jään näppejäni nuolemaan. Mitä sitten vaikka palaisikin? Tällä hetkellä olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, ettei Duunari ole minun elämäni mies, jonka kanssa haluaisin viettää loppu elämäni onnellisena. Totta kai se olisi itkun paikka, jos Duunari jättäisi minut ihan totaalisesti ja kokonaan, ettei edes joulun- ja juhannuksen toivotuksia pysty tekstarina lähettämään. Niin totaaliseen suhteen katkeamiseen en ihan heti usko. Katkeraan eroitkuun en usko minun tapauksessa. Mutta samaan syssyyn on ihan pakko kysyä, että tuleeko itku (ja kuinka katkerana?), jos toinen kumppaneista jättää alkoholoistin, pilleristin, narsistin tai jonkin muun vakavan ongelman vuoksi?

Aina, kun suhde päättyy, niin siitä syntyy poru. Mutta se on aina eriasia miksi se poru tulee? Ja kuinka henkilökohtainen ja pitkä se suhde on ollut? Ja kuinka katkerase itku on loppujen lopuksi?

Minun mielestä ei suhteen päättyminen voi olla kovinkaan katkera, kun jo tosiasiat tunnustaen voi molemmat huomata sen, ettei suhde tule toimimaan vakavana seurustelusuhteena tai av(i)oliittona. Ei oikeastaan ollenkaan voi olla jälkikäteen katkera.

Totta Mooses tunteita on molemmin puolin. Vaikkei ne välttämättä olekaan sellaisia tunteita, jotka siivittäisivät kaikkien myrskyjen ylitse. Eikä niitä voi täysin sokeasti ohittaa ja olla huomaamatta. Mutta siitä huolimatta olla "vain" tuttuja, turvallisia ja luotettavia panokavereita (fuckbuddies).

Minä ainakin nautin suunnattomasti siitä, että en missään tapauksessa seurustele kenenkään kanssa, mutta tarvittavan läheisyydeb ja seksin saan aina silloin tällöin tutulta, turvalliselta ja luotettavalta mieheltä. Eikä minun tarvitse alkaa metsästämään seksiseuraa milloin mistäkin ja mahdollisesti laitta henkeni ja omaisuuteni likoon, jotta saan tyydytettyä läheisyyden kaipuuni.

Lopuksi on kuitenkin alettava taas pohtimaan sitä, että voiko naisen ja miehen välillä olla platonista ystävyyttä ja turvallisuutta? Vaikka meidät on luotu pääsääntöisesti heteroiksi, homoseksuaalejakin löytyy yllättävän paljon (kiitos siitä!), niin on ihan pakko hieman miettiä ja filofosoida sitä sitä mahdollisuutta, että jos kahden eri sukupuolen välillä ei voi olla platonista ystävyyttä tai rakkautta, niin miten ihmeessä voi olla sitten kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä?

Sen verran vakaan kristillisen kasvatuksen ja vakaumuksen omaan, että uskon ja luotan siihen, että Luoja on luonut meidät kuvakseen. Ja Luoja on myös luonut kaikki maan päällä olevat ihmiset, eläimet ja kasvit. Jos homoseksuaalisuus ei olisi luonnollista, niin ei olisi homoseksuaalisia eläimiä, kuten: koira, leijona, norsu, seepra, gorilla, simpanssi, amerikkalainen biisoni, myskihärkä, susi, näätä, delfiini, harmaavalas ja miekkavalas. Joten MIETTIKÄÄ SITÄ!

Minua on moneen kertaan varoiteltu siitä, että suhde varatun miehen kanssa ei voi missään tapauksessa onnistua. Pahimmat maalailee piruja seinille ja toteaa, että mies palaa joka tapauksessa "alkuperäisen vaimon" luo, ja minä jään näppejäni nuolemaan. Mitä sitten vaikka palaisikin? Tällä hetkellä olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, ettei Duunari ole minun elämäni mies, jonka kanssa haluaisin viettää loppu elämäni onnellisena. Totta kai se olisi itkun paikka, jos Duunari jättäisi minut ihan totaalisesti ja kokonaan, ettei edes joulun- ja juhannuksen toivotuksia pysty tekstarina lähettämään. Niin totaaliseen suhteen katkeamiseen en ihan heti usko. Katkeraan eroitkuun en usko minun tapauksessa. Mutta samaan syssyyn on ihan pakko kysyä, että tuleeko itku (ja kuinka katkerana?), jos toinen kumppaneista jättää alkoholoistin, pilleristin, narsistin tai jonkin muun vakavan ongelman vuoksi?

Aina, kun suhde päättyy, niin siitä syntyy poru. Mutta se on aina eriasia miksi se poru tulee? Ja kuinka henkilökohtainen ja pitkä se suhde on ollut? Ja kuinka katkerase itku on loppujen lopuksi?

Minun mielestä ei suhteen päättyminen voi olla kovinkaan katkera, kun jo tosiasiat tunnustaen voi molemmat huomata sen, ettei suhde tule toimimaan vakavana seurustelusuhteena tai av(i)oliittona. Ei oikeastaan ollenkaan voi olla jälkikäteen katkera.

Totta Mooses tunteita on molemmin puolin. Vaikkei ne välttämättä olekaan sellaisia tunteita, jotka siivittäisivät kaikkien myrskyjen ylitse. Eikä niitä voi täysin sokeasti ohittaa ja olla huomaamatta. Mutta siitä huolimatta olla "vain" tuttuja, turvallisia ja luotettavia panokavereita (fuckbuddies).

Minä ainakin nautin suunnattomasti siitä, että en missään tapauksessa seurustele kenenkään kanssa, mutta tarvittavan läheisyydeb ja seksin saan aina silloin tällöin tutulta, turvalliselta ja luotettavalta mieheltä. Eikä minun tarvitse alkaa metsästämään seksiseuraa milloin mistäkin ja mahdollisesti laitta henkeni ja omaisuuteni likoon, jotta saan tyydytettyä läheisyyden kaipuuni.

Lopuksi on kuitenkin alettava taas pohtimaan sitä, että voiko naisen ja miehen välillä olla platonista ystävyyttä ja turvallisuutta? Vaikka meidät on luotu pääsääntöisesti heteroiksi, homoseksuaalejakin löytyy yllättävän paljon (kiitos siitä!), niin on ihan pakko hieman miettiä ja filofosoida sitä sitä mahdollisuutta, että jos kahden eri sukupuolen välillä ei voi olla platonista ystävyyttä tai rakkautta, niin miten ihmeessä voi olla sitten kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä?

Sen verran vakaan kristillisen kasvatuksen ja vakaumuksen omaan, että uskon ja luotan siihen, että Luoja on luonut meidät kuvakseen. Ja Luoja on myös luonut kaikki maan päällä olevat ihmiset, eläimet ja kasvit. Jos homoseksuaalisuus ei olisi luonnollista, niin ei olisi homoseksuaalisia eläimiä, kuten: koira, leijona, norsu, seepra, gorilla, simpanssi, amerikkalainen biisoni, myskihärkä, susi, näätä, delfiini, harmaavalas ja miekkavalas. Joten MIETTIKÄÄ SITÄ!

Pimeänä syysiltana, kun vihasin koko maailmaa, tulit luokseni, kiedoit kätesi ympärilleni ja paikkasit rikkirevityn sydämeni yrittäen syöttää minulle laastaria. Siitä lähtien olemme nauraneet ja itkeneet yhdessä.

Mitä tekisin ilman sinua? Eilen sanoit rakastavasi minua ikuisesti, mutta kuinka kauan ikuisuus kestää? Tänää sydämeni huutaa elämisen riemusta ja saan suudella nenänpäätäsi lumipyryssä. Kun katson olkapääsi yli taivaalle, melkein näen enkeleiden tanssivan pilven reunalla. Niin onnellinen olen! "Vaikka unta se ois, älä koskaan lennä pois, sä oot mun enkeli, sä oot mun enkeli....."

           Together ForEver

Yksi arkinen viesti ja olen lähes koko päivän leijaillut pilvissä. En meinnannut kyetä keskittymään mihinkään, mitä aloin tekemään. Hetkittäin tuntuu siltä että olen ihanstunut Duunariin. Mutta aina hänen läsnäolonsa ei saa minua tuntemaan näin suurta kihelmöintiä. Ehkä tässä meidän suhteessa kaikista enitn kihelmöitiä tuo kielletyn hedelmän tavoitteleminen.  Kumpikin tietää, että ollaan hieman vaarallisilla vesillä. Kumpikin pystyy olemaan toisesta erossa pitkiäkin aikoja, mutta aina silloin tällöin tuntuu ihan kivalta informoida itsestään toiselle.

Se mitä olen jo pidemmän aikaa kaivannut, niin aamuisin tuntuisi hyvältä herätä toisen vierestä. Olla hetken aikaa paijattu ja haluttu. En ole halunnut miestä riesaksi asumaan saman katon alle, mutta välillä aina kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä. Sellaista seurustelusuhdetta en ole kyennyt kenenkään kanssa rakentamaan, että molemmat asuisivat tahoillaan ja aina välillä kävisi riiustamassa toisen luona. Tämä on ehkä yksi monista tekosyistä, jonka vuoksi olen päätynyt salasuhteeseen varatun miehenkanssa. En ole salarakas, koska suhteessamme ei ole ole sitä oikeeta rakkautta, tarkoitan kait jotain henkistä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Suhteemme on ystävyyttä, toveruutta, johon välillä sekoittuu fyysinen rakkaus.

Olimme jo muista yhteyksistä toisille tuttuja. Ystävystyimme yhteisten harrastusten kautta pikku hiljaa. Pystyimme keskustelemaan toistemme kanssa aiheesta kuin aiheesta. Luotimme toisiimme enemmän kuin kehenkään toiseen. Muutamissa illanistujaisissa ja seminaareissa mies (tämän jälkeen sanon miestä Duunariksi) koti- tai hotellihuoneen ovelle antaen minulle hyvänyön suukon. Näitä muutamia hyvänyön suukkoja lukuunottamatta välillämme ei ollut mitään eroottista, vaikka tykkäsimme toisistamme.

Osa yhteisistä ystävistämme ja tuttavistamme epäilivät meillä olevan huomattavasti aikaisemmin seksisuhde, vaikkei kukaan koskaan nähnyt meitä lähekkäin kuin illanistujaisissa ja tanssiessamme. Ensialkuun yritimme katkaista huhuilta siivet, mutta huomasimme erittäin nopeasti, ettei se vain lietsoi huhuja lisää. Joten jätimme nopeasti huhut omaan arvoonsa.

Erään laivaseminaarin aikana olin majoittunut erään toisen naisen kanssa samaan hyttiin, mutta hän raahasi illan aikana miehen hyttiimme. Enkä sitten viitsinyt, enkä pystynyt nukkumaan "omassa" hytissä. Duunari oli ystävällinen, kun hän majoitti minut hyttiinsä. Hänellä oli hytti yksin. Istuimme, juttelimme, hörpimme välillä viiniä. Nukuimmekin muutaman tunnin eri sängyissä. tämän reissun jälkeen aina silloin tällöin flirttailimme toisillemme. En kovinkaan usein harrasta flirttiä, enkä sen nytkään ajatellut johtavan mihinkään.

Kesti monta vuotta meidän flirttailua ja ulko-ovelle saattamista, kunnes kerran Duunari kyseli, että voisiko tulla käymään kahvilla. Kumpikin antoi ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Ties kuinka montaa kertaa olimme tavanneet kahvittelun merkeissä, kunnes eräällä kerralla tapahtui jotain täysin odottamatonta. Olimme tosi kiihkeästi toisissamme kiinni.

Sen jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti tapailimme keskusteluiden parissa, mutta ajoittain myös harrastimme . Tätä on siis jatkunut jo kuutisen vuotta.

Vaikka tykkäänkin Duunarista paljon, niin siitä huolimatta en odota, että hän jättäisi avovaimonsa muuttaisi luokseni tai alkaisi sen vakavammin seurustelemaan kanssani. Tällä hetkellä suhteemme tuntuu hyvältä. En mieti seksisuhteemme moraalisia oikeutuksia tai vääryyksiä. En mieti sitä, että tekeekö meistä kumpikaan oikein tai väärin ketään kolmatta osapuolta kohtaan. jos duunari päättää palata lopullisesti avovaimonsa luokse, niin olen valmis päästämään hänet koska tahansa. Duunari on huomaavainen, kohtelias, osaa keskustella, tuttu ja turvallinen. Hänen ystävyyttää jään todennäköisesti kaipaamaan, mutta en välttämättä kaipaa häntä miehenä, seurustelukumppanina tai mahdollisena tulevana av(i)omiehenä.

Kirjoittelen siis sinkkunaisen ja varatun miehen suhteesta aina ajoittain....