Tänä aamuna heräsin siihen, että puhelimeeni tuli tekstiviesti. Viesti oli Duunarilta. Viestissä luki: "Tervehdys tytteli! Sinusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Terveisin Duunari." Sisäinen aurinkoni syttyi loistamaan kirkkaasti. Yksi tekstiviesti ja siitä syntyi suuri riemu. Mietin hetken aikaa, että mitähän vastaisin Duunarille. En keksinyt mitään fiksua ja filmaattista, joten vastasin vain: "Kiitos kysymystä. Loman olen halunnut viettää ihan rauhassa ovet auki ja akkuja lataillen."

Yksi arkinen viesti ja olen lähes koko päivän leijaillut pilvissä. En meinnannut kyetä keskittymään mihinkään, mitä aloin tekemään. Hetkittäin tuntuu siltä että olen ihanstunut Duunariin. Mutta aina hänen läsnäolonsa ei saa minua tuntemaan näin suurta kihelmöintiä. Ehkä tässä meidän suhteessa kaikista enitn kihelmöitiä tuo kielletyn hedelmän tavoitteleminen.  Kumpikin tietää, että ollaan hieman vaarallisilla vesillä. Kumpikin pystyy olemaan toisesta erossa pitkiäkin aikoja, mutta aina silloin tällöin tuntuu ihan kivalta informoida itsestään toiselle.

Se mitä olen jo pidemmän aikaa kaivannut, niin aamuisin tuntuisi hyvältä herätä toisen vierestä. Olla hetken aikaa paijattu ja haluttu. En ole halunnut miestä riesaksi asumaan saman katon alle, mutta välillä aina kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä. Sellaista seurustelusuhdetta en ole kyennyt kenenkään kanssa rakentamaan, että molemmat asuisivat tahoillaan ja aina välillä kävisi riiustamassa toisen luona. Tämä on ehkä yksi monista tekosyistä, jonka vuoksi olen päätynyt salasuhteeseen varatun miehenkanssa. En ole salarakas, koska suhteessamme ei ole ole sitä oikeeta rakkautta, tarkoitan kait jotain henkistä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta. Suhteemme on ystävyyttä, toveruutta, johon välillä sekoittuu fyysinen rakkaus.