Tiedän mitkä riskit ovat, kun pitää seksisuhdetta yllä varatun miehen kanssa. Olen sen jo aikoja sitten tiedostanut, etten missään tapauksessa kilpaile vaimon paikasta ja tämän hetkistä vaimoa vastaan. Siihen minulla ei ole edes minkäänlaisia saumoja. Sen verran hyvin olen oppinut tuntemaan Duunarin sekä hänen vaimonsa.

Minua on moneen kertaan varoiteltu siitä, että suhde varatun miehen kanssa ei voi missään tapauksessa onnistua. Pahimmat maalailee piruja seinille ja toteaa, että mies palaa joka tapauksessa "alkuperäisen vaimon" luo, ja minä jään näppejäni nuolemaan. Mitä sitten vaikka palaisikin? Tällä hetkellä olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, ettei Duunari ole minun elämäni mies, jonka kanssa haluaisin viettää loppu elämäni onnellisena. Totta kai se olisi itkun paikka, jos Duunari jättäisi minut ihan totaalisesti ja kokonaan, ettei edes joulun- ja juhannuksen toivotuksia pysty tekstarina lähettämään. Niin totaaliseen suhteen katkeamiseen en ihan heti usko. Katkeraan eroitkuun en usko minun tapauksessa. Mutta samaan syssyyn on ihan pakko kysyä, että tuleeko itku (ja kuinka katkerana?), jos toinen kumppaneista jättää alkoholoistin, pilleristin, narsistin tai jonkin muun vakavan ongelman vuoksi?

Aina, kun suhde päättyy, niin siitä syntyy poru. Mutta se on aina eriasia miksi se poru tulee? Ja kuinka henkilökohtainen ja pitkä se suhde on ollut? Ja kuinka katkerase itku on loppujen lopuksi?

Minun mielestä ei suhteen päättyminen voi olla kovinkaan katkera, kun jo tosiasiat tunnustaen voi molemmat huomata sen, ettei suhde tule toimimaan vakavana seurustelusuhteena tai av(i)oliittona. Ei oikeastaan ollenkaan voi olla jälkikäteen katkera.

Totta Mooses tunteita on molemmin puolin. Vaikkei ne välttämättä olekaan sellaisia tunteita, jotka siivittäisivät kaikkien myrskyjen ylitse. Eikä niitä voi täysin sokeasti ohittaa ja olla huomaamatta. Mutta siitä huolimatta olla "vain" tuttuja, turvallisia ja luotettavia panokavereita (fuckbuddies).

Minä ainakin nautin suunnattomasti siitä, että en missään tapauksessa seurustele kenenkään kanssa, mutta tarvittavan läheisyydeb ja seksin saan aina silloin tällöin tutulta, turvalliselta ja luotettavalta mieheltä. Eikä minun tarvitse alkaa metsästämään seksiseuraa milloin mistäkin ja mahdollisesti laitta henkeni ja omaisuuteni likoon, jotta saan tyydytettyä läheisyyden kaipuuni.

Lopuksi on kuitenkin alettava taas pohtimaan sitä, että voiko naisen ja miehen välillä olla platonista ystävyyttä ja turvallisuutta? Vaikka meidät on luotu pääsääntöisesti heteroiksi, homoseksuaalejakin löytyy yllättävän paljon (kiitos siitä!), niin on ihan pakko hieman miettiä ja filofosoida sitä sitä mahdollisuutta, että jos kahden eri sukupuolen välillä ei voi olla platonista ystävyyttä tai rakkautta, niin miten ihmeessä voi olla sitten kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä?

Sen verran vakaan kristillisen kasvatuksen ja vakaumuksen omaan, että uskon ja luotan siihen, että Luoja on luonut meidät kuvakseen. Ja Luoja on myös luonut kaikki maan päällä olevat ihmiset, eläimet ja kasvit. Jos homoseksuaalisuus ei olisi luonnollista, niin ei olisi homoseksuaalisia eläimiä, kuten: koira, leijona, norsu, seepra, gorilla, simpanssi, amerikkalainen biisoni, myskihärkä, susi, näätä, delfiini, harmaavalas ja miekkavalas. Joten MIETTIKÄÄ SITÄ!